Suomalaisen kuvataiteilijan Ylva Holländerin taiteessa suuret kokonaisuudet syntyvät monista pienistä yksityiskohdista. Hän osoittaa, että todellisuus on ihmeellinen paikka, jossa voi pohdiskella monia pieniä ja suuria ilmiöitä. Taiteilijan vivahteikkaan ilmaisun toistuvina innoittajina ovat luonto ja taidehistoria. Holländer ottaa vaikutteita muun muassa 1700-luvun luonnontieteellisistä tutkimuksista, mutta hän irtautuu tieteestä tuomalla mukaan leikkisän taiteellisen ulottuvuuden. Holländerin maalaukset, piirrokset ja veistokset ovat eräänlaisia monitasoisia ensyklopedioita, joissa hän tarkastelee elämän ilmenemismuotoja. Kaikki mahtuu samaan kokonaiselämykseen ja kaikki tuntuu myös tapahtuvan samanaikaisesti: maailmaa voi tarkastella ylhäältä-, alhaalta-, sisältä- ja ulkoapäin. Toistuvia elementtejä ovat säikeet ja juuret, jotka liittävät kuvat yhteen päättymättömäksi virraksi, jolla ei ole alkua eikä loppua. Rytmi on silti jatkuva, on törmäyksiä ja jopa räjähdyksiä. Mitkään ilmiöt eivät ole erillisiä, vaan lähimpänä olevat elementit nivoutuvat kaikkein kauimpana oleviin. Holländer tarkastelee ympäristöään ilmiöiden kautta ottamatta niihin kantaa, eikä hänen töistään välity aika tai tila. Holländer ei myöskään kuvaa ihmistä luomakunnan kruununa, vaan bakteerit ja madot ovat piirroksissa yhtä tärkeitä – tarkoitus piilee itse olemassaolossa. Ihmistä edustaa milloin pieni ja viaton lammas, milloin riippuva ja voipunut kieli. Sisäelimet sekoittuvat 1800-luvun röyhelöihin. Holländer kuvaa myös maisemaa maisemassa. Kuvissa toistuvat metsä ja sienet kaikissa muodoissaan. Toisena teemana on meri kaloineen ja sammakoineen. Holländer on levittänyt suuret paperiarkit lattialle…

https://vimeo.com/524986120

Olga Benedicte. Kuva: Lana Ohrimenko.