Timo Viialainen keskittyy näyttelyssään Seakey (and then I picked up my…) energiaan ja vetovoimaan. Näyttely koostuu neljästä veistoksellisesta teoksesta, joissa Viialainen hyödyntää metallia, sähkömagnetismia, ääntä ja liikettä. Hän saa aikaan hypnoottisen vuorovaikutuksen, joka vetää puoleensa ja vangitsee katsojan huomion.

Viialaisen taiteellinen työ on käsitteellistä, ja sillä on vahva kytkös performatiivisuuteen. Viialainen etsii taiteessaan välineitä ja menetelmiä, joiden pohjalta voi luoda välittömiä kohtaamisia ja kokemuksia. Häntä kiinnostaa se, mikä piilee todellisuuskäsitystämme sanelevien määritelmien ja merkitysten ulkopuolella. Tämän vuoksi äänestä ja sen affektiivisista ominaisuuksista on tullut keskeinen osatekijä hänen taiteessaan. Äänet kykenevät tunkeutumaan kuulijan tunnerekisteriin esteettömästi. Äänillä voi olla myös stimuloiva vaikutus, ja ne voivat auttaa meitä ylittämään kynnyksen ja astumaan transsinomaiseen, avoimeen ja meditatiiviseen tilaan, jossa ego, minäkuva ja ajattelu vaimenevat. Liikkeestä ja äänestä voi siten tulla avain, joka mahdollistaa uudet sanattomat kokemukset ja vaikutelmat.

Viialaisen työskentelyprosessi alkaa usein objekti- tai esinelöydöstä, joka käynnistää ideoinnin ja tapahtumasarjan. Näyttelyn Seakey (and then I picked up my…) kaikki teokset kytkeytyvät tavalla tai toisella mereen. Teoksiin sisältyy osia, joita on löytynyt Norjan ja Suomen rannoilta. Osa niistä on ollut Viialaisen hallussa useita vuosia ennen kuin niistä on tullut teoksen aktiivisia osia. Näyttelyn veistokset on tehty pääosin metallista, mutta lähempi tarkastelu paljastaa myös pienempiä elementtejä, jotka koostuvat muista materiaaleista, kuten kivestä, merisuolasta, ruokasoodasta, litiumkarbonaatista ja merimuovista. Vaikka litiumkarbonaatti ei ole näyttelyn näkyvin materiaali, litiumilla on ollut kantava käsitteellinen funktio itse työskentelyprosessissa. Näyttely pohjautuu suurelta osin ajatuksiin, jotka liittyvät tähän alkalimetalleihin kuuluvaan alkuaineeseen. Litiumilla on ominaisuuksia, joita hyödynnetään akkuteollisuudessa, ja se on keskeinen mahdollistaja aikamme langattomaan tekniikkaan perustuvassa elämyskulttuurissa. Näyttelyä työstäessään Viialainen keskittyi myös väreihin ja niiden syntyyn erilaisissa patinoitumisprosesseissa. Värit vahvistavat Viialaisen veistosten veistoksellisuutta ja nivovat yhteen muodon, liikkeen ja äänen.

Energia-aallon oskilloivat liikkeet toimivat näyttelyn päähenkilönä, jonka ilmenemismuoto vaihtelee teoksesta, materiaalista ja taajuudesta toiseen. Suuressa kineettisessä Heiluri-teoksessa se näkyy hitaina ja hypnoottisina heiluriliikkeinä. Teos toimii sähkömagneettisesti, joten se on äänetön. Viialainen korostaa, että hiljaisuudella on näyttelyssä yhtä suuri merkitys kuin kaikella muullakin. Kun heilurin kovera peili tuottaa rytmikkäästi toistuvan vääristyneen heijastuksen, teoksen hiljaisuudesta tulee kouriintuntuvan epätodellinen ja maaginen. Teoksessa Merijauhuri liikkeen taajuus tulee näkyväksi seisovista merisuola-aalloista, mutta se on myös kuultavissa metallin värähtelyistä ja kivien hyppelevästä tanssista. Viialaisen työskentelyllä on kosketuspintaa oppimiseen ja tietoon sekä ennen kaikkea siihen, miten loputtomasti ihminen koettaa muokata luontoa ja maapalloa omien tarpeidensa ja unelmiensa mukaan. Sen jälkeen Viialainen luotaa syvemmälle pinnan alle, pääsee kosketuksiin elottoman kanssa ja etenee ajattomampaan ulottuvuuteen, jossa luonnonlait vallitsevat ja kysymykset lakkaavat.

Markus Åström
Kuraattori

Timo Viialainen

Timo Viialainen (s. 1981) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Helsingin Kuvataideakatemiasta vuonna 2021. Viialainen on opiskellut myös musiikkiteknologiaa Sibelius-Akatemian avoimessa yliopistossa ja teatterialaa Metropoliassa. Seakey (and then I picked up my…) on Viialaisen kolmas yksityisnäyttely. Edelliset yksityisnäyttelyt järjestettiin Oksasenkatu 11:ssä ja Project Roomissa. Viialainen on ollut mukana ryhmänäyttelyissä muun muassa Galerie Anhavassa, Vantaan taidemuseo Artsissa ja Third Space -galleriassa. Viialaisen katalogissa on runsaasti performansseja ja äänitaideprojekteja, joita hän on toteuttanut pääosin kansainvälisesti. Paikoista voidaan mainita NŌUA-galleria (Bodø, Norja), New Performance Turku -festivaali, Interackje Festival (Piotrków Trybunalski, Puola), Performance Festival Malamut (Ostrava, Tšekki), Festival Internacional de Performance, Espacio Mutante (Guanajuato, Meksiko), Palestine Performance Symposium, Khalil Sakakini Cultural Center (Ramallah, Palestiina, Länsiranta), Sofia Underground -festivaali (Sofia, Bulgaria) ja Asiatopia International Performance Art Festival (Bangkok, Thaimaa). Viialaisen teoksia on Jenny ja Antti Wihurin rahaston sekä Kiasman kokoelmissa.

timoviialainen.com

Näyttelyn tukijat: 
Taiteen edistämiskeskus (Uudenmaan rahasto), Suomen Kulttuurirahasto

Taiteilija haluaa kiittää:
HIAP – Helsinki International Artist Programme, Air Kjerringoy, Galleria Huuto, Seppo Muukka, Teräskolmio, Saimaan Käyttöteräs, Nokone Oy, Ali Yikin Glass Art Studio, Aleksi Martikainen, Tatu Laurila, Adéla Konečná, Gregoire Rousseau