Astrid Strömbergin näyttely Dog Land tutkii urbaaneja ympäristöjä, tarkemmin sanoen niissä liikkumisen kokemusta. Aiemmin Strömberg on ammentanut maalauksiinsa viittauksia digitaalisesta maailmasta, jossa näytöllä virtaavat kuvat ja tekstit muodostavat tilan tilassa. Ajan mittaan taiteilija on nostanut katseensa näytöltä, ja Dog Land -näyttelyyn johdattavat kaupunkitilan paikat ja niiden jälkeensä jättämät muistot ja tunnetilat. Strömbergin kävelyt yhdessä koiransa kanssa ovat olleet keskeinen osa näyttelyn tekoprosessia. Hän tuo esiin, miten herkistyminen koiralle muuttaa hänen näkökulmaansa ympäristöä havainnoidessa ja synnyttää toisenlaisia vaikutelmia ja tulkintoja, joita hän taltioi maalauksiinsa. Muodon, värin ja rytmin kautta rakennettu ympäristö muuntuu abstraktioiksi, kyseisten paikkojen vaihtoehtoisiksi representaatioiksi.

Liike itsessään toimii Strömbergille lähtökohtana, joka on löydettävissä niin kävelyistä kuin puhelimen selaamisesta, mutta myös taiteilijan omasta työprosessista. Strömberg näkee maalaamisen jonakin ohikiitävänä, joka tuntuu aina lipuvan otteesta. Työskentelyn aikana ilmestyy uusia johtolankoja seurattavaksi, ja ne puolestaan synnyttävät uusia ajatuksia ja ideoita. Tässä piilee taiteen kantava, lumoava voima. Näyttelyistä ei muodostu päämäärää tai päätepistettä, vaan ne ovat kulkureitti tai siirtymä johonkin uuteen ja tuntemattomaan. Lähtökohtana on Strömbergin uteliaisuus, joka kutsuu työskentelyyn, ja prosessin aikana hän antautuu johdateltavaksi. Koiran ulkoiluttaminen ei tarkoita siirtymistä paikasta A paikkaan B. Ennemmin se merkitsee vuorovaikutusta, reagoimista koiran tarpeisiin ja spontaaniin uteliaisuuteen. Koiran kuulo- ja hajuaisti tarjoavat mahdollisuuden tulkita oman havintoalueemme ulkopuolella tapahtuvaa, ja yhteisestä liikkeestä läpi tilojen tulee päämäärä itsessään. Kuljeskellessa spontaanisti ja satunnaisesti flanöörin lailla myös disorientaatiolle jää tilaa.

Rebecca Solnit kirjoittaa kirjassaan Eksymisen kenttäopas eksymisen eri puolista. Hän nostaa muun muassa esiin eksymisen, myös fyysisen sellaisen, tienä kohti muutosta. Antautuminen ja tuntemattomassa suunnistaminen on tapa luoda syvempi yhteys paikkaan. Solnitille myös uni on maisema, ja sen läpi virtaavat erilaiset kerrokset, ihmiset, esineet, paikat, ajat, tapahtumat ja tunteet yhdistyvät toisiinsa tavoilla, jotka ovat tuntemattomia tai epäloogisia, mutta kantavat silti unen näkijälle viestejä ja merkityksiä.

Urbaani maasto on sekin täynnä risteileviä kerroksia. Strömbergin ajatuksissa ja metodeissa hänen työskennellessään Dog Land -näyttelyn parissa on yhtymäkohtia myös psykomaantieteeseen, avantgardisti Guy Debordin 1950-luvulla kehittelemään käsitteeseen. Kaupunkeja ja niiden tunnelmia oli kuvattu kirjallisuudessa aiemminkin, mutta termistä tuli otsikko tarkastellessa metodisemmin tapoja, joilla rakennettu ympäristö vaikuttaa mieleemme ja käytökseemme. Kyse ei ole vain rakennuksista sinänsä vaan myös niiden välisessä tilassa syntyvistä jännitteistä. Kaupungit ovat tunteiden sekamelska. Rakennukset, kadut, kujat, puistot ja elämä niissä ilmentävät tavalla tai toisella jonkun visiota, unelmaa tai epäonnistumista. Meitä ympäröivät jatkuvasti energiat, jotka kätkeytyvät syvälle urbaaniin maisemaan. Strömbergin voimakas väripaletti ja toisteiset pystyraitaiset maalaukset kannustavat katsomaan kaupunkia subjektiivisesti. Silloin kaupungin aavistuksen monokromaattinen, ankean harmaa ensivaikutelma saattaa väistyä eläväisten värien, rytmien ja kuvioiden tieltä. Strömbergin paikat pysyvät nimeämättöminä, sillä se ei ole olennaista. Juuri tästä sanattomasta välittymisestä muodostuu uusi maisema, jossa navigoida. Pienin, lähes huomaamattomin elein Strömberg vangitsee myös koiran läsnäolon näyttelyyn ja nivoo yhteen vuorovaikutukseen, ystävyyteen ja yhteenkuuluvuuteen pohjautuvan kokonaisuuden.

Markus Åström
Kuraattori

Astrid Strömberg

Astrid Strömberg (s. 1990) asuu ja työskentelee Uppsalassa, Ruotsissa. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi (MFA) Kuvataideakatemian maalaustaiteen linjalta 2020. Strömberg on pitänyt yksityisnäyttelyitä muun muassa HAA Galleriassa Helsingissä, Gallery Snowssa Berliinissä, Vallilan Panimon galleriassa, Galleria Huudossa ja TM Galleriassa Helsingissä. Strömberg on myös osallistunut ryhmänäyttelyihin esimerkiksi Glasshouse Helsingissä, Taidekeskus Salmelassa ja Helsingin Taidehallissa. Hänen teoksiaan kuuluu Pro Artibus -säätiön kokoelmaan.

Näyttelyä on tukenut

Svenska kulturfonden, Museovirasto ja Säätiö Tre Smeder.