Varsinaissuomalainen koira on muotokuva Nousiaisista teini-ikäisen lapsen näkökulmasta. Se on ambisoninen nelikanavainen kokeellinen musique concrète -sävellys ja videoinstallaatio joka kestää tunnin. Teos pyörii galleriassa luuppina. Luuppi alkaa tasatunnein ja sen voi kokea mistä kohtaa tahansa osittain tai kokonaan mieluiten kokonaan. Teos sisältää voimakkaita ääniä. Tilassa on sohva jolla voi istua teosta kokiessaan. Sohvalle mahtuu kolme ihmistä kerrallaan. Teoksen voi kokea myös seisaaltaan tai lattialla istuen. Tilallinen ääni toimii parhaiten kaiutinasetelman keskipisteessä.

pelto jonka takana näyttää olevan metsä joka on vain rivi puupeltoa jonka takana on pelto jonka takana näyttää olevan metsä. nousiainen eli noustelaisille nouste. 1997. kusen sammuneen kaverini päälle kaverini on sammunut. paljas valo piirtää esiin värittömän tylsyyden värittömyyden. jäätyyks kusi ei se jäädy tai siis mitä vittuu jäätyyhän se. äänet ovat raakoja mikään ei vaimenna niitä. tehoputken karjuva huuto kasvaa mopon lähestyessä ja ohi mentyään vaimenee kaukaisuuteen. olen 13 tai 14 teen mitä vain saadakseni huomiota ja hyväksyntää. horisontti piirtyy vaakasuorana rajana jonka taakse ei voi nähdä sen taakse voi mennä piiloon. myöhemmin kerron uhrinarratiivia siitä miten minua kiusattiin koska minua kiusattiin vaikka olin itsekin kusipää oli pakko olla. nousiaisissa se ei koskaan ole kovin kaukana se katkeaa pellon reunan puuriveihin. kerran kaverini sanoo porukassa haluavansa olla aikuisena nainen. peltoja halkovat asfalttisuonet ja niistä haarautuvat soraiset hiussuonet. kaikki ovat kai hämmentyneitä tai pitävät sitä outona vitsinä kukaan ei sano mitään. paikalliset kulkevat poikittaisia välimatkoja vastaan minne he kulkevat kasitie halkaisee kaiken. siinä on kaksi kaistaa sen yli voi juosta nykyään siinä on neljä kaistaa ei mitään saumaa päästä yli. sen humina on aina jossain taustalla 120km/h. väkivalta on niin arkista ettei kukaan edes sanoisi sitä väkivallaksi. ohikulkevat eivät edes huomaa minkä ohi kulkevat. turku on jossain muualla turku on kaukana turku on toinen maailma 22 kilometrin päässä. feminiinisyys, neitiys on rangaistavaa ja rankaisun ja päätöksen rankaisusta toteuttavat muut lapset. on vain lemu ja askainen ja masku ja ehkä raisio ja naantali. maisema piirtyy maisemana maisemassa olevalle ihmiselle. ihminen piirtyy maisemaan mutta ei itselleen. maisema muodostaa hetkellisesti kokonaisen maailman josta sen kokija puuttuu on vain kokemus. olen löytänyt punkin ja minulla on ollut varaa ostaa yksi cd-levy jota kuuntelen ja jota kuuntelen ja jota kuuntelen. paikat tihkuvat toisiin paikkoihin menneisiin ja tuleviin ne ovat huokoisia ne ovat epämääräisiä. istun serkun kanssa sohvalla venetelineen pressun alla juon kaljaa ensimmäistä kertaa. olemassaolon paikantuminen ruumiiseen pakottaa meidät olemaan vain yhdessä paikassa yhteen aikaan. olemme vielä bestiksiä. internet ei ole olemassa. mopon tankissa on bensaa tunnen itseni vapaaksi

Teksti: Camille Auer

Camille Auer (s.1984) on alunperin noustelainen taiteilija ja kirjottaja, joka asuu toistaiseksi helsingissä. hän rakastaa mutaisia matalikkoja, arktisia kahlaajalintuja ja kovien faktojen hämäryyttä. hän haluaisi tietää millaista olisi tietää millaista olisi olla joku muu. hän on esittänyt teoksiaan kansainvälisillä festivaaleilla, soittanut punk- ja noisekeikkoja ympäri maailmaa ja julkaissut runoja, esseitä ja kritiikkejä suomessa ja kansainvälisesti. hän on kirjoittanut tietyissä piireissä semikuuluisan girldick -zinesarjan. auerin ensimmäinen kirja ruff knowledge ilmestyy varmaankin lähiaikoina. varsinaissuomalainen koira on hänen kahdeksas yksityisnäyttelynsä.

Pro Artibus on saanut tukea näyttelyn toteutukseen
Museovirasto, Stiftelsen Tre Smeder, Svenska kulturfonden

Taiteilija on saanut tukea
Koneen Säätiö, Taiteen edistämiskeskuksen Varsinais-Suomen taidetoimikunta