Näyttely Night Flight koostuu viidestä veistoksellisesta teoksesta, joissa Antti Kytömäki tarkastelee elämän katoavaisuutta. Kytömäki rakentaa vähäeleisellä ja karulla ilmaisullaan aistikkaan kokonaisuuden, joka viittaa taivaanmekaniikkaan, maailmankaikkeuden jatkuvaan virtaan ja ihmiseen jossain siinä välissä.

Hämärän laskeutuessa, taivaankaaren hitaasti nostettua esirippunsa voimme nähdä pitkälle ulos kosmokseen ja sen sisään. Yöaikaan eksistentiaalisten kysymysten edessä aistimme ovat terävimmillään, jolloin voimme tulkita ja ymmärtää ympäristöämme. Juuri navigointi pimeydessä toimii sisäänkäyntinä Kytömäen viimeisimpään teossarjaan. Näyttelykokonaisuudessa hän saattaa yhteen tähtitaivaan, ajan, horisontin, liikkeen ja määränpään. Kytömäki katselee pilke silmäkulmassa elämää jatkuvana hapuilevana yrityksenä hakea kurssia kohti tuntematonta. Taivaankappaleiden liikkeeseen ja geologiseen kiertokulkuun verrattuna elämä maanpäällä osoittautuu jossain määrin tragikoomiseksi ja suhteellisen lyhyeksi ilmiöksi. Siksi on luonnollista, että kuolema on näyttelyssä merkittävästi läsnä. Kuolema on jotain ehdotonta ja ikuista, joka odottaa meitä kärsivällisesti siellä toisessa päässä.

Näyttely rakentuu kahdesta tilasta. Staattisesta ja siitä joka on liikkeessä, pisteestä ja janasta. Joissakin teoksissaan Kytömäki hyödyntää moottoreita ja mekanismeja, jotka saavat aikaan liikkeen ja joka vuorostaan saa materiaalin tuottamaan ääntä. Mustat väreilevät silkkinauhat liikkuvat kangastusten tapaan horisontissa, ja äänet vievät ajatukset lampun ympäri lentäviin yöperhosten siiveniskuihin, kunnes ne kuolevat. Samaan aikaan jossain tikittää kello aivan liian nopeaan tahtiin. Pelkästään näiden kahden heikon äänen varaan Kytömäki sommittelee ääniraidan, joka sävyttää koko näyttelyä. Salin pimennetyssä osassa pyörii sykkiviä LED-lamppuja, jotka piirtävät ympyränkaaria katsojan verkkokalvolle. Tilanne on sama kuin kuvattaessa aikavalotuksella tähtitaivasta, jolloin maan pyöriminen piirtää valokuvaan ympyröitä.

Tähtiä löytyy myös näyttelyn toisesta osasta. Kytömäki on käyttänyt samaa tekniikkaa, jota tavallisesti käytetään yleisten tilojen sokeainkirjoituksessa ja tehnyt tällä menetelmällä tähtitaivaan. Näyttelyssä palataan myös yöperhoseen, sillä Kytömäki on piirtänyt hyönteisen lentoradan hätäisellä kädenhutaisulla paperille. Kuva on sen jälkeen siirretty ja ikuistettu mustaan graniittiin ja kullattu samaan tapaan kuin hautakivissä. Siinä ympyränkaari symbolisoi syklistä jatkuvaa liikettä muuttuen spiraaliksi, jolla on alku ja loppu.

Näyttely on saanut nimensä Antoine de Saint-Exupéryn vuodelta 1931 olevan romaanin Yölento mukaan (alkuperäinen otsikko Vol de Nuit). Kirja perustuu väljästi kirjailijan omiin kokemuksiin postilentäjänä Etelä-Amerikassa.

Markus Åström