Soil-Based Practice/Soiled Best Practice, 2021

Jalava, PE-muovi. PVC-putket, lateksi, koivu, polttamaton savi, vesi, vesikefiiri, MP3-soitin, värähtelykaiutin, vahvistin, valo-urut, taitellut ja leikatut A4-lasertulosteet.

Välj svenska i övre högra hörnet
See in English in upper right corner
Oasis kartta täällä

Puutarhat ja viheralueet suunnitellaan usein elämyksellisiksi. Ne ovat kokonaisvaltaisia ympäristöjä, jotka viestivät meille tuoksujen, äänien ja värien kautta. Teoksessaan Soil-Based Practice/Soiled Best Practice Hoffmann siirtää huomion itse puutarhasta sen hoitamiseen ja valottaa puutarhanhoitoa monimuotoisena toimintana. Teoksen teemoina ovat huolenpito, kunnioitus ja kokonaisvaltaisuus.

Idyllisen pikkukaupungin keskustassa Hoffmann johdattaa katsojan Lydmanin talon hoitamattomalle takapihalle. Autio ja epämääräinen paikka on inspiroiva ja täynnä mahdollisuuksia. Tällaiset välitilat toimivat usein kasvualustana kekseliäille kulttuurihankkeille, ja siksi Lydmanin talon piha onkin luonteva paikka Hoffmannin kokeellisille teoksille.

Leikkisä ja Värikäs installaatio leikittelee rakennuksen muodolla ja rytmillä. Hoffmann käyttää paviljongeista ja teltoista tuttuja muotoja ja materiaaleja. Installaation innoituksena ovat olleet puutarhamajat ja kasvihuoneet sekä niissä tapahtuvat rituaalit ja rutiinit. Kävijä voi astua sisään installaatioon, joka muovautuu siinä tapahtuvien asioiden mukaan. Hoffmann asuu Pro Artibus -säätiön residenssissä Villa Snäcksundissa. Hän osallistuu näyttelyyn teoksella, joka vaatii hoitoa ja taiteilijan läsnäoloa. Hoffmannin teos on elävä, veistoksellinen, jatkuvasti muuntuva kokonaisuus; puutarha, joka on vapaata aluetta kokeellisuudelle.

Hoffmann liikkuu taiteellisessa työskentelyssään digitaalisen ja analogisen rajapinnassa, niin myös tässä teoksessa. Tammisaaren installaatio on Hoffmannin digitaalisen verkkopuutarhan fyysinen ilmentymä. Verkon kautta Hoffmann on yhteydessä käyttäjiin, jotka hänen laillaan ovat kiinnostuneita käyttämään aineellista puutarhaa ja sen hoitamista mallina digitaalisessa maailmassa tapahtuvalle toiminnalle. Digitaalinen puutarha on verkkoalusta, avoin oppimisympäristö, jossa käyttäjät yhteisesti työstävät kasvavaa ja muuntuvaa aineistoa hakiessaan monimutkaisuuteen ja monimuotoisuuteen perustuvaa järjestystä. Alusta synnyttää myös henkilökohtaisen suhteen ja vastuun käyttäjän käsittelemästä kasvavasta aineistosta, mikä puolestaan edistää hyvää käytöstä ja kokonaisvaltaista asennetta viestintään ja yhteistyöhön. Tunnetuin esimerkki tällaisesta kollektiivisesta alustasta on wiki. Hoffmannin savihahmoja voi verrata kolmiulotteisiin piirroksiin, joita piirtelemme ajatuksissamme kuunnellessaan muita. Jatkuvassa muovautumisen, muutoksen ja korvautuvuuden tilassa oleva savi kuvaa ajatusten vaihtoa, muutoksen ja kehityksen ilmaisemista sekä yhteyksien ja suuntausten näkyväksi tekemistä.

Puutarhan viljeleminen yksin tai yhdessä tuo meidät lähemmäksi järjestelmää, jonka osa ihminen on. Käymme vuoropuhelua työstämämme maan kanssa, ja opimme kunnioittamaan ja pitämään siitä hyvää huolta. Hoffmann haluaa itse kokea, oppia ja välittää synergioita ja oivalluksia, joita teoksen kanssa työskennellessä syntyy. Hän pitää prosessista päiväkirjaa, josta hän myöhemmin muokkaa ja kopioi verkkolehden, jota jaetaan installaatiossa ja Elverket-galleriassa. Puutarhapäiväkirja on ainoa fyysinen dokumentti, joka työstä ja prosessista jää jäljelle.