Maija Foxin näyttely Hard Shoulders tarkentaa kulttuurin, työn ja yksilön väliseen suhteeseen. Foxin suuri veistoksellinen installaatio rakentuu pääosin alumiinista ja teräksestä ja toimii vuorovaikutuksessa galleriatilan ja sen arkkitehtonisten elementtien kanssa. Foxin inspiraation lähteenä on toiminut Valtatie 4 eli Nelostie, tarkemmin sanoen eräs tietty kosteikossa seisova moottoritiesilta. Näyttelyn nimi Hard Shoulders tarkoittaa englanniksi tienpiennarta tai moottoritien varressa olevaa hätäpysäköintialuetta. Nimen kautta Fox tuo esiin yhteiskunnassamme vallitsevan hätätilan, jossa ympäristön eteenpäin suuntaavan liikkeen tahti ja paine luo yhä voimakkaamman huolen ja toivottomuuden tunteen henkilökohtaisella, mutta myös kollektiivisella tasolla. Hän laajentaa kapeaa näkökenttäämme ja esittää rinnakkaisen tyhjän tilan sen reunamilla. Suurikokoinen ja teknisesti haastava installaatio kannustaa löytämään avauksen sivusuuntaiselle liikkeelle kohti turvaa ja syleilevää rauhaa.

Foxin taide pohjautuu vahvasti materiaaleihin ja liikkuu alueella, jossa ihminen ja luonto kohtaavat. Hänen taiteessaan näkyy jälkiä maanviljelystä ja raskaasta teollisuudesta, jotka kummatkin kytkeytyvät suoraan taiteilijan omaan kasvuympäristöön maaseudulla. Hän tuo taiteeseensa erilaisia elementtejä tästä ympäristöstä, kuten työkaluja, varusteita ja rakenteita, joiden avulla työtä tekevä ihminen vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa ja muokkaa sitä. Metallit ovat keskeinen ja toistuva materiaali, jota Fox työstää eri menetelmin. Fox on kehittänyt oman poeettisen kuvakielensä, joka hyödyntää luovasti ja ennakkoluulottomasti käsityöläisen, insinöörin ja taiteilijan tekniikoita ja menetelmiä. Yhdistämällä erilaisia tuttuja mekanismeja ja rakenteita hän luo jotakin, jonka tarkoituksena tuntuu olevan uudenlaisten toimintojen kehittäminen ja jopa unenkaltaisten tilojen saavuttaminen.

Silta on omanlaisensa insinööritaidon symboli – siinä yhteiskunnan rakentaminen yhdistyy hyvään infrastruktuurin suunnitteluun, joka ei ainoastaan ylläpidä vaan myös luo pohjaa tulevalle kasvulle. Silta lyhentää välimatkoja ja helpottaa kulkua vaikean maaston ja epävieraanvaraisen topografian läpi. Hard Shoulders -näyttelyssä Fox tuo yhteen kaksi maailmaa ja rytmiä; ylhäällä ihmisen energiaa vaativa, kiihtyvä liike eteenpäin ja alhaalla suon levollinen hiljaisuus, jossa aika tuntuu vetäytyvän, tihenevän ja hidastuvan, ja etäisyys yläpuolella olevaan hälyyn on tuntuva. Näkyviin piirtyy oma pyrkimyksemme optimoida ja tehostaa, kykymme muovata maisemaa ja hyödyntää sen resursseja.

Foxin installaatio tuntuu kuitenkin viittaavan väliaikaisuuteen. Hard Shoulders –näyttelyssä on nimittäin samanaikaisesti läsnä erityinen hiljaisuus. Asfalttitien liikenne, rakennustyömaan koneet ja tehtaiden koneet ovat hetkeksi tauonneet. Taiteilija ohjaa lempeästi katsettamme sivuun, vesileinikin kukat ja muut alumiiniin valetut kosteikkokasvit herättelevät aistejamme näkemään suon, joka ympäröi koko rakennelmaa.

Ruusunmarjapensaat seisovat paikoillaan pakokaasujen haalistamina, ukontulikukat kurottelevat tienpenkalla. Kyynellevyn palasia ja appelsiininkuoria lojuu siellä täällä tien ja kosteikon välissä, muistoina lyhyistä hetkistä, jolloin joku on kulkenut ohi.

Vesileinikin terälehdet lepäävät veden pinnalla kasvin muiden osien johtaessa pinnan alle ja takertuessa vedenalaiseen maailmaan. Tämä herkkä biotooppi ja sen hitaat prosessit ovat kuin ilmentymä elämästä järjestelmän ulkopuolella.

Pusikoiden ja köynnöskasvien tavoin metallilankojen neulos kasvaa ylöspäin ja vahvojen rikkaruohojen lailla se puskee asfaltin kovan pinnan läpi ja muuttuu osaksi tiehen merkittyä keskiviivaa. Neuloksen taskuissa on tyhjiä, kuluneita avainketjuja – muistoja aiemmista pääsyistä ja avaimista, jotka ovat avanneet ovia ja portteja, käynnistäneet koneita. Tämä tekstiilinen ulottuvuus teoksessa on irtiotto monumentaalisesta ja järeästä, joka aina nähdään kehityksenä ja edistyksenä. Näissä pienissä, yhteen punotuissa kuiduissa ruumiillistuu toisenlainen ajattelutapa, joka perustuu herkkään aistimiseen, huolenpitoon ja lämpöön.

Valtava rakennelma toimii opetuksena, alustana ja ravintona pienimuotoiselle kasvaa hitaasti ja kärsivällisesti joksikin, joka toivon mukaan saa meidät tuntemaan yhteenkuuluvuutta, toivoa ja rohkeutta.

Markus Åström
Kuraattori

Maija Fox (s. 1998) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui vuonna 2022 kuvataiteen maisteriksi (MFA) Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolta Helsingissä. Hän on aiemmin suorittanut kuvataiteen kandidaatin tutkinnon, BA hons Sculpture & Environmental Art, The Glasgow Shool of Artista vuonna 2019 sekä kuvataiteen kandidaatin tutkinnon, BA hons Sculpture & Spatial Practice, Victorian College of the Artsista Melbournesta 2018. Valittuja näyttelyitä: 2026 duonäyttely Bianca Hlywan kanssa, Kohta, Helsinki. 2025: A base of a crane, yksityisnäyttely, Sculptor, Helsinki. 2024: On animated architecture, ryhmänäyttely, Soft Power, Berliini, Saksa; A Maple Wingnut; with lineage it lands, St. Chads, Lontoo, Iso-Britannia; Kotibileet, ryhmänäyttely , SIC, Helsinki; Klosetti, duo näyttely Jade Kallion kanssa, Titanik, Turku. 2023 This Coming Together, ryhmänäyttely, Kuva Tila, Helsinki. 2022 Wip, yhteistyönäyttely Man Yaun ja Vesa Rahikaisen kanssa, Outo Olo, Helsinki. Tulossa vuonna 2026: yksityisnäyttely, OUTPOST, Norwich, Iso-Britannia. Foxin taidetta on Suomen kansallisgallerian kokoelmissa. Vuodesta 2024 lähtien Fox on työskennellyt Koneen Säätiön kolmivuotisella apurahalla.

Pro Artibus on saanut tukea näyttelyn toteutukseen
Museovirasto, Stiftelsen Tre Smeder, Svenska kulturfonden

Taiteilija on saanut tukea
Koneen Säätiö, Saastamoisen säätiö sr, Kemppi Suomi