Näyttelyssään B/looming Milla Aska käsittelee tiloja ja olotiloja materiaalin, kehon ja mielen rajapinnoilla. Sommittelulla ja siveltimenvedolla hän luo maalauksiinsa jännitteitä ja liikettä. Hänen abstraktien ja voimakkaasti kehollisten teostensa muodot ja väripinnat ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Kun katsoja pysähtyy teoksen äärelle, Askan töille ominainen liminaalinen tila tihentyy: samalla kun kuva avautuu ja paljastuu, syntyy katsojan ja maalauksen välille oma, jännitteinen ulottuvuus. Teoksissaan Aska onnistuukin tavoittamaan jotain sumeaa ja epämääräistä, jotain, mitä voisi kutsua jopa mysteeriksi.

Askan teokset eivät sanele vastauksia, hänen taiteensa keskittyy pikemminkin mielentiloihin, välitiloihin ja ihmettelyyn. Hän ei pyri vangitsemaan kohdettaan, vaan välittää sen tuomia ja sitä ympäröiviä energioita. Maalauspinnalla hän työskentelee massojen ja liikkeen parissa kesyttäen niiden voimia. Askalla onkin kyky ladata maalauksensa jännitteellä ilman, että teosten rauhallinen ja hillitty sävy katoaisi. Energioissa ei ole tilaa levottomuudelle, ja Aska vie meidät hitaasti kohti arvoituksellisen ihailua ja juhlistamista. Hän tuntuu luovan eräänlaisen linssin tai aukon, jonka kautta voi havaita jotain sellaista, mikä muuten jäisi aistiemme ulottumattomiin.

Askan uudessa maalaussarjassa valo on keskeinen elementti. Taiteilija työskentelee ohuin värikerroksin, joiden myötä muodot tarkentuvat ja samalla värien syvyys, hohde, varjot ja kontrastit voimistuvat. Työskentelyn edetessä kuvan pintaan alkaa muodostua rakeisuutta tai kohinaa, kuin eräänlainen entropian kerros, joka asettuu kaiken ylle. Teoksiin syntyy värähtelevä vire, kuin niiden eetteri olisi ladattu elämällä ja liikkeellä.

Askan teokset johdattelevat näin ajatukset myös valokuvaukseen – erityisesti siihen, miten kameran tekniikka ja mekanismit avasivat kuvataiteessa uuden näkökulman aikaan ja liikkeeseen. Epätarkoissa valokuvissa kohde saattoi liikkua tai optiikka oli säädetty väärin. Epätarkkuus oli uusi ominaispiirre, joka loi kuviin tunnelmaa ja tunnetta. Se johti osaksi impressionistiseen maalaukseen, jolle Askankin häilyvä ja viitteellinen maalaustapa tuntuu olevan sukua. Askan maalaukset eivät kuitenkaan tarkastele maisemia, ihmisiä tai valon heijastuksia kaupungin vesissä. Sen sijaan ne tutkivat näköaistia itseään, sitä, kuinka näemme ja tulkitsemme. Hän luo suggestiivisen, hitaasti sumenevan tilan, jossa katse pysähtyy hetkeksi äärirajoilleen. Se on kuin silmän totuttautumista pimeyteen, näkijä saattaa erottaa välähdyksen magneettikentästä, taivaankappaleista tai olennoista liikkeessä. Niiden vetovoima on lähes unenomainen – ne kurkottavat kohti tulemisia ja muotoutumisia

Markus Åström
Kuraattori

Milla Aska

Milla Aska (s. 1993) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui maisteriksi Kuvataideakatemian maalaustaiteen linjalta vuonna 2020. Askalla on ollut yksityisnäyttelyitä muun muassa HAMissa Helsingissä, Titanik-galleriassa Turussa ja Aineen taidemuseossa Torniossa. Hän on osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin (muun muassa): Kohta; Helsinki, Outo Olo; Helsinki, Kogo; Tartto ja Galerie Anhava; Helsinki. Hänen teoksiaan on Helsingin taidemuseon (HAM), Kiasman, Saastamoisen säätiön, Suomen Taideyhdistyksen, Aineen taidemuseon ja Kansallisgallerian kokoelmissa.

millaaska.com

Näyttelyä on tukenut

Oskar Öflund Stiftelse, Paulon Säätiö ja Museovirasto.