Hanne Ivars työskentelee kuvataiteilijana animaation keinoin. Hän on opiskellut Nordiska konstskolanissa ja suorittanut maisteritutkinnon Helsingin Kuvataideakatemiasta vuonna 1998.

Hänen töitään esitellään installaatioina, joissa ne esiintyvät/näyttäytyvät pikemminkin arvoituksellisina elävinä kuvina kuin alusta loppuun kulkevina kertomuksina. Installaatioihin sisältyy usein myös rekvisiittaa, kuten kävijän asteltava punainen matto, niin kuin Galleria Kluuvin näyttelyssä Power and Glory.

 

Miten ryhdyit tekemään animaatioita?

Kiinnostuin animaatioista digitalisaation myötä. Yllättäen kuvia pystyi tarkastelemaan peräkkäin tietokonetta ja erityisesti stillkuvakameraa eteen- ja taaksepäin aiemmin mahdottomalla tavalla klikkaillen. Se innosti minua. Ensimmäiset animaatiot olivat oikeastaan videonpätkiä joissa vedin hiirellä Final Cutissa aikajanan yli ja nauhoitin materiaalin reaaliajassa takaisin videokameraan.

 

Olet sittemmin ryhtynyt työskentelemään nukkien kanssa. Miten luot niitä? 

Nukkien luomiseen liittyvä prosessi on olennainen. Minulla pitää olla käsikirjoituksesta ja ideasta aika selkeä näkemys pystyäkseni tekemään sopivan nuken. Nukke saa oman persoonallisuuden. On niin paljon hauskempaa työskennellä nuken kanssa sen ollessa hyvin tehty juuri sitä tarkoitusta varten. Usein etsin kuvia verkosta, esimerkiksi amerikkalaista tuomarinkaapua tai kentauria, työskennelläkseni niiden pohjalta. Tyttöhahmoilleni teen rautalangasta, piippurasseista ja alumiinifoliosta luurangon, jota täydennän cernitmassalla tai vaahtomuovilla. Yksityiskohtiin käytän esimerkiksi paperimassaa, värikyniä tai väritöntä kynsilakkaa.

 

Miten suunnittelet nukkien liikkeet ja asennot?

Aivan ensiksi minun on suunniteltava nukkien asennot.   Kehojen kieli kertoo valtavasti. Usein nuket ovat suoraselkäisiä, lysähtääkseen kasaan jonkin ikävän tapahtuessa.   Ruumiillinen ilmaisu on usein jopa liioiteltua, jotta katsoja helposti ymmärtäisi mitä tahdon välittää. Myös kuvakulmalla on suuri rooli, mutta liikkeen pitää usein selkeällä tavalla välittää se mitä tahdon kuvalla sanoa.

 

Kuinka työskentelet kameran ja juonenkerronnan kanssa?

Olen hyvin kiinnostunut ajatuksista siitä mitä pidetään ”vääränä”.   Siksi olen pohtinut mitä tapahtuu jos se mitä pidetään vääränä muuttuukin oikeaksi. Siten voi usein saada uusia, hauskoja näkemyksiä, löytää uutta estetiikkaa, jopa uusia tapoja toteuttaa animaatioita. Viimeisin ”virhe” liittyy esimerkiksi liikkuviin taustoihin. Taustalla itsekseen liikkuvat esineet saavat aikaan hyvin erilaisia vaikutelmia.

Liikkuva tausta luo kuville ja animaatioille uuden esteettisen ulottuvuuden. Sisällöllisesti ilmiö viittaa samalla siihen, että on rajattomasti asioita, joita emme voi itse kontrolloida. Asioita joihin meillä ei ole valtaa, kuten loputtomat kuvat, mainokset ja uutiset jotka avautuvat eteemme vieraillessamme internetissä. Puhumattakaan kaikista ajatuksista ja tunteista joita aistimme kohtaavat päivittäin ja tauotta.

Myös animaatioideni juonen kerronta on saanut vaikutteita internetistä. Klikkailemme sivulta toiselle, joskus päätymättä mihinkään. Esimerkiksi Power and Glory animaatiossa jossa tyttö ui roskassa ei kerronta ole kovinkaan lineaarista. Samat kuvat ja sekvenssit toistuvat emmekä tarinan päättyessä välttämättä ole päätyneet mihinkään. Katsojana saa pohtia tapahtunutta: tapahtuiko se todella? Ja tapahtuiko juuri nähty nuken mielessä, kehossa – vaiko katsojan omassa mielessä?

 

Miten yhdistät kuvan ja musiikin?

Töitteni musiikki on elektronisen musiikin parissa työskentelevän Tuomo Purasen tekemää. Ensimmäinen yhteistyömme oli The Judge and His Ensemble. Se kertoo siitä, mitä tapahtuu tuomarin selän takana. Musiikki on hilpeää ja iloista, pohjautuen italialaiseen keskiaikaiseen kansanmusiikkiin. Kuvien tapahtumat ovat suorastaan kammottavaa, mutta musiikki kertoo enneminkin muusta, kuten häistä tai muista suurista juhlista.

Yhteistyömme pohjautuu pitkälti siihen, että Tuomo lähettää minulle ehdotukseksi demoversioita. Olemme työskennelleet yhdessä siten, että näytän leikkaamani materiaalin ja kerron mitä olen hakemassa, teoksen merkityksestä ja millainen tunnelma siihen sopisi.   Sitten Tuomo on työstänyt kaksi tai kolme ehdotusta, joista olemme valinneet yhden. Sitten Tuomo hioo musiikkia ja tekee siitä kertovampaa tunnelman korostamiseksi ja kuvaamiseksi. Musiikki on kieltämättä iso osa teosta.

 

Teoksissasi vaikuttaa olevan tilaa kauhulle ja synkkyydelle. Kertoisitko lisää sinua kiinnostavista teemoista?

Teemani kuuluvat ehdottomasti aikuisten maailmaan. Erityisesti The Judge and His Ensemble ja vanhemmat työni ovat käsitelleet ihmisen synkempiä puolia. Uudemmissa töissäni olen kuitenkin yrittänyt tutkia ja kulkea kohti myönteisempää ihmiskuntaa. Tästä alkoi prosessi sen selvittämiseksi, miksi kostoa ei tarvita ja missä esimerkiksi onni ja voima voi sijaita. Power and Glory -näyttelyä varten olen myös tutkinut aihepiiriä kirjallisuuden kautta. Esimerkkinä Dalai Laman haastattelu kirjassa Onni!

 

Mitkä taiteilijat innoittavat sinua? 

Olen pitkään pitänyt amerikkalaisesta Paul Mc Carthysta, sittemmin myös Nathalie Djurbergista, joka työskentelee vaha-animaatioiden parissa ja suomalaisesta mediataiteilija Erkka Nissisestä.

Pidän myös monista elokuvaohjaajista, kuten Lars von Trierista ja David Lynchista. Nykyään olen kovin kiinnostunut hengellisistä maalauksista. Niihin sisältyy kaikki kirkkomaalauksista Hilma af Klintiin tai intialaisiin, eritoten moderneihin Tantramaalauksiin.

 

Teksti pohjautuu Helena Björkin tekemään Hanne Ivarsin haastatteluun, Pro Artibuksen julkaisusta Bildstorm 4, 2014, 14-16.